Joo en voinut kirjoittaa, ja lisäksi huomenna gulliver lähtee ja epäilen että se antaa G paidan en ole varmakaan.
Nii kerron nyt siitä mikkelin pamauksesta. P.s tää on outo) Alkusanat
Kirja sisältää poliisin 8.-9.1986 kolmellekymmenelle nauhalletalletetut radio- ja puhelinliikenteen tärkeimmät kohdat, jotka on järjestettu ajan mukaisesti.
Oikealla nimellä esiintyvät asian johdosta eniten julkisuudessaolleet poliisi miehet: poliisi johtaja Olli Urponen, Helsingin poliis on komentaja Tapani Elomaa, apulaispoliisi mestari Johan Rinne, Komisario Pauli Matilainen ja Ylikonstaapeli Kari TuliKoura. Muiden nimet on muutettu. Kuvat on hankittu lehtikuvasta
Kalev talvinen. 1 TAPAHTUMA JAKO MÄESSÄ.
Poliisin hälytyskeskus tiistai 8.8.1986 klo13.43. Hälytys KOP:n Jakomäen konttorista
(Päiväystävä konstaapeli partioautolle)- Jakomäen kuja1, Kansallis osake Pankki,tehtävä2,rinki yksi.rinki yksi rinki kaksi kuka ottaa?521 lähtee justiinsa pieneläinklinikalle; jos ei lähempänä oo... -No 521 mene sinä vaikka, kun ei näköjään ketään muuta oo kaupungilla. 636 on täs siili tien kohdalla Itäväylällä, et ollaan lähempänä. -No 636 hoitaa ja 521:ltä Huhhuh oon ekalla sivulla! mut mä nyt vähän oikasenkin.
Jakomäen pankkiryöstö
Tapahtumat lähtivät liikkeelle perjantaina 8. elokuuta 1986 noin kello 13.40. Helsingin Jakomäessä, osoitteessa Jakomäenkuja 1, sijainneeseen Kansallis-Osake-Pankin konttoriin astui huppupäinen mies, jolla oli mukanaan katkaistu haulikko ja noin 10 kilogrammaa dynamiittia sisältänyt räjähdysainepanos. Dynamiitin mies oli varastanut läheiseltä louhintatyömaalta. Ryöstäjä esiintyi koko tilanteen ajan erittäin hermostuneesti. Ryöstäjä otti panttivangeikseen pankkihuoneistossa olleet 12 henkilöä. Näistä hän kuitenkin pian vapautti yhden, koska tämä sai tilanteen aikana sairauskohtauksen. Ryöstäjä vaati suuren summan – 2,5 miljoonaa markkaa – rahaa, auton ja mahdollisuuden poistua esteettömästi. Pankinjohtaja hälytti poliisin, joka saapui paikalle kello 13.50 ja piiritti pankkikonttorin. Johtaja varoitti poliisia yrittämästä sisälle, koska ryöstäjä oli uhannut surmata panttivankinsa ja räjäyttää dynamiittipanoksensa. Panos oli niin suuri, että se olisi räjähtäessään voinut tuhota koko rakennuksen. Koska pankkikonttori oli kerrostalon alakerrassa, poliisi alkoi evakuoida talon asukkaita. Viranomaiset pitivät tilannetta alusta alkaen erittäin vaarallisena, joten paikalle kutsuttiin myös poliisin erikoisryhmä, ns. Karhu-ryhmä. Koska ryöstäjä oli ilmoittanut poistuvansa pankista, jos hänen asettamansa ehdot täytetään, katsottiin parhaaksi suostua niihin. Poliisi toimitti paikalle noin miljoona markkaa sisältävän salkun ja auton, jota kaappaaja ei kuitenkaan kelpuuttanut. Tällä välin poliisi oli määrännyt myös Helsinki-Vantaan lentoaseman hälytystilaan siltä varalta, että kaappaaja pyrkisi sen kautta pois maasta. Noin kello 19.55 ryöstäjä siirtyi aseidensa, rahasalkun ja kolmen panttivankinsa – yhden miesasiakkaan ja kahden naispuolisen pankkivirkailijan – kanssa pankin edustalle tuotuun pankinjohtajan Volkswagen Passat -henkilöautoon. Ryöstäjä oli suojautunut läpinäkymättömillä huovilla, koska hän aavisti poliisien yrittävän tässä vaiheessa ampua hänet. Kaappaaja pakotti miehen kuljettajaksi ja asettui itse naisten väliin auton takaistuimelle. Auto siirtyi poliisisaattueen seuraamanaLahdenväylälle ja lähti ajamaan sitä pitkin kohti pohjoista. Kun tilanne pankissa oli ohi, poliisi vapautti siellä vielä olleet kahdeksan panttivankia ja päästi evakuoidut talon asukkaat palaamaan koteihinsa.
Tapahtumat Mikkelissä
Pakoauto saapui Mikkeliin lauantain puolella noin kello 1. Kymmenen minuutin päämäärättömältä tuntuneen kiertelyn jälkeen kaappaaja käski pysäyttää auton torin laitaan Maaherrankadulle aivan lääninhallituksen talon seinustalle. Poliisi piiritti auton välittömästi. Kaappaaja esitti nyt uudet vaatimukset: toinen auto ja vapaa poistuminen paikalta.
Neuvottelut poliisin ja kaappaajan välillä kestivät lähes kaksi ja puoli tuntia, kunnes tilanne kiristyi noin kello 3.30. Silloin kaappaaja ilmoitti haluavansa lähteä liikkeelle ja käski siirtää eteen ajetut poliisiautot pois tieltä. Tilannetta HelsingistäPasilan poliisitalosta johtanut poliisiylijohtaja Olli Urponen antoi käskyn, että kaappaajan tulee saada poistua paikalta, mutta jostakin syystä tämä käsky ei kulkenut perille asti. Poliisi kehotti panttivankeja poistumaan autosta, ja molemmat naiset noudattivatkin kehotusta. Välittömästi tämän jälkeen poliisit yrittivät ampua kaappaajan, mutta tämä ehti juuri sitä ennen laukaista dynamiittipanoksensa. Seurasi voimakas räjähdys, jonka aiheuttama paineaalto kaatoi lähellä olleet ihmiset maahan, vaurioitti pahoin lääninhallituksen taloa ja rikkoi myös kauempana olleiden rakennusten ikkunoita. Kello oli tällöin 3.50. Sekä kaappaaja että miespanttivanki saivat surmansa. Yhdeksän poliisimiestä loukkaantui, kaksi heistä vakavasti. Auton-, ruumiinosia ja ryöstösaalista sinkoutui laajalle alueelle.
Kaappaajan ja miespanttivangin ruumiit toimitettiin oikeuslääketieteelliseen ruumiinavaukseen, jossa todettiin kaappaajan olleen ennenkin rikoksiin syyllistynyt, vuonna 1950 syntynyt helsinkiläinen saumaaja Jorma Kalevi Takala.
Jälkipyykki
Poliisin toiminta Mikkelin torilla herätti runsaasti keskustelua. Osoittautui, ettei tiedetty, kuka oli ampunut ja kuka oli antanut käskyn ampua. Pasilan poliisitalossa, josta käsin ylin poliisijohto oli koko tapahtumasarjan ajan seurannut tilannetta, järjestettiin tiedotustilaisuus lauantaina kello 10.
Kiihkeimmät syytökset sai osakseen poliisiylijohtaja Olli Urponen. Paikalla olleet toimittajat tiukkasivat erityisesti sitä, kenellä oli suurin vastuu Mikkelin tapahtumista. Poliisiylijohtaja sanoi vastuun kuuluneen Mikkelin läänin apulaispoliisitarkastajalle, mutta tämä torjui vastuunsa sanoen ylimmän johdon olleen koko ajan Pasilassa. Tästä toimittajat saivat aiheen syyttää poliisia epäselvistä käskyvaltasuhteista. Poliisi puolustautui sanoen, että kaappaaja olisi todennäköisesti räjäyttänyt autonsa, vaikka poliisimiehet eivät olisi ampuneet laukaustakaan. Sisäministeri Kaisa Raatikainen totesi muutamaa päivää myöhemmin pitävänsä poliisin toimintaa kaappauksen aikana oikeana, mistä hän joutui julkisessa sanassa ankaran ryöpytyksen kohteeksi. Myös presidentti Mauno Koivisto otti 15. elokuuta kantaa asiaan ja asettui niin ikään tukemaan poliisin toimintaa, mitä hän piti olosuhteisiin nähden hyvänä, "vaikka lopputulos ei valitettavasti ollutkaan paras mahdollinen". Keskusrikospoliisi teki tapauksesta perusteellisen tutkimuksen ja luovutti kertyneen aineiston 5. syyskuuta oikeuskansleri Jorma S. Aallolle. Aalto antoi jutusta 18. helmikuuta 1987 päätöksen, jossa hän kiinnitti erityistä huomiota poliisin toiminnan laillisuuteen ja tarkoituksenmukaisuuteen. Hän vaati sisäministeriötä selkeyttämään poliisin käskyvaltasuhteita ja poliisin aseen käyttöä koskevia säännöksiä. Aalto ilmoitti keskusrikospoliisin tekemien jatkotutkimusten jälkeen 12. helmikuuta 1988, ettei hän katsonut aiheelliseksi nostaa syytteitä poliisimiehiä vastaan. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirjat 1987–92 ja 1994
Aamulehti 10.8.1986 ja 16.8.1986
- ↑ Helsingin Sanomat 30.8.1986, s. 4 (Jorma Takalan kuolinilmoitus)
- ↑ Korkeimman oikeuden päätöslauselma 1993:50 noin kesti täs nyt ainakin tunti
- P.s tää on muakkaus nyt sain mun puhemilella ne kuvat!
- TEEN HUOMENNA NE KUVAT EN EHTINYTKÄÄN1
Sori jos mulla tulee virheitä meinaa mä kirjoitin liikaa mikkelin pamauksesta nyt mun rormet on koko ajan ristissä. Mut kunhan ei käyny pahasti.
